Yhteystiedot:

Riitta-Liisa Kuittinen, Patotie 12 Jyväskylä   Email: rl @ jollyagile.fi         Puh. 040-5845 798

Taustaani:

Koirat ovat kuuluneet kiinteästi elämääni jo 40 vuotta ja kepokin, on kulkenut jo pitkään rinnallain, töissä olen Jyväskylän yliopistossa. Lapsiperheajat ovat jo takana, joten varsin itsellisestä elämänvaihteesta saa tällä hetkellä nauttia. Tassuttelijana on tällä hetkellä kotonamme Kiila ja Jinga. Kahden koiran kanssa ehtii puuhastella ja niistä on toisilleen seuraa. Agility on Kiilan, Jingan ja minun mielipuuha, tokoilemme myös jonkin verran. Jingan kanssa kaikki yhteistyö on vielä alullaan. Kesällä puuhaan koirien kanssa vapaa-aikani puutarhassa ja syksymmällä etsimme uutterasti sieniä. Kiilan on ensimmäinen koiristani, jonka kanssa  on syntynyt ajatus omasta pentueesta. Kasvattajakurssin suoritin alkuvuodesta 2009 ja kennelnimen sain saman vuoden lopulla. Ensimmäinen Jolly Agile pentue, Fabulous Five syntyi keväällä 2011. Alla koirani kronologisessa järjestyksessä.

Kuvassa 2000-vaihteen nelijalkaiset Oulussa: Risse-briardi, Pit-rescue bordercollie, Minzi-collie (pina) ja Kissa, taustalla iskän ja pojan hobbyt.

Riitta-Liisan koirat:

Pitkän kinuamisen tuloksena sain ensimmäisen koirani, Jedin, vuonna 1971. Kuusiviikkoinen saksanpaimenkoiran pentu, La-Jun Jedi, haettiin hiihtoloman alkuun Laaksolahdesta Kirkkonummelle nelilapsiseen perheeseen omaksi koirakseni. Koiramme-lehden kautta löysin tieni kennel Lindahlin, jossa vietin melkein koko 70-luvun viikonloput ja lomat. Kennel oli sekä karanteeni- että koirien lomakoti, jossa oli parhaimmillaan koiria yli 60, omana rotunaan metsästyslinjaiset irlanninsetterit. Jedin kanssa  tokoilimme ja opettelimme PK-esteiden suoritusta. Olin jonkin aikaa Kirkkonummen kennelkerhon pk-vastaava. Jedi eli 11-vuotiaaksi  vanhempieni luona, kun itse aloittelin kemian opintoja Hesingissä. Kuvassa oikealla Jedi, minä toinen oikealta naapurin karjalan karhukoiran pentu sylissäni.

Vuonna 1985 otimme Jarin kanssa ensimmäisen yhteisen koiramme. Kolmevuotias samojedityttö, Kuuran Danja alias Tanja astui kotiimme Helsinkiin ja Keskuspuiston metsät tulivat tutuiksi. Tanja oli  ihastuttava koira suhteessa ihmisiin ja muihin koiriin. Tanja oli todella lapsirakas, oman perheen kolme lasta ei meinannut sille riittää, koiramme oli onnessaan lastentarharyhmän piirittämänä. Ainoa ongelma oli Tanjan suuri riistavietti, koira hävisi helposti hyvien hajujen perässä omille teilleen, ja rusakoitahan kaupungin puistoissa piisaa. Myyräkoirana Tanja oli lyömätön. Tanjasta olisi tullut jopa hyvä tokokoira. Se tykkäsi noutamisesta (tosin kolme noutoa kerrallaan oli sen rajana).

Tanjan lenkkien pienentyessä sen täytettyä 11, halusimme  uuden lenkkikaverin. Riistaviestin  eliminoimiseksi piti seuraavan koiran olla jokin paimenkoira. Niinpä ensimmäiseksi varsinaiseksi harrastuskoirakseni (lapset alkoi olla niin isoja, että oli taas omaakin aikaa) tuli briardityttö Boisterous Christelle, Risse, syksyllä 1994. Rissen kanssa käytiin tokoilemassa jonkin verran ja  tutustuttiin agilityyn. Se oli menoa agin maailmaan.

Kolme vuotta myöhemmin  kävimme katsastamassa agikouluttajani Antjen lyhytkarvaisen collien Leenan pentuja. Henni oli tuolloin 10 vuotta ja hänellä oli ollut jonkin aikaa harras toive: oma koira. Niinpä Leenan pitkäkarvainen tyttöpentu, Agileenas Yin Yang liittyi laumaamme jouluna 1997. Henni opetti sekä tokoa että agilityä Minzille. Minzissä olisi ollut ainesta vaikka mihin.

Saksassa asuessamme laumamme kasvoi kolmeen koiraan joulukuussa 2000.  Haimme irlantilaisen bordercollie-välityksen kautta meille australian punaisen kaatopaikalta löytyneen koiranpennun. Pit kuoli vain kuuden vuoden ikäisenä samana kesänä kuin 12-vuotias Risse.

Ihastuin naapurin abessinialaisiin kissoihin niiden sosiaalisuuden vuoksi. Yllätyin rotukissojen kovista hinnoista ja niin meille tuli Ouluun pitkäkarvainen pieni kissan pentu Pihtiputaalta syksyllä 2003. Ensimmäiset vuodet onnistuimme pitämään sen sisäkissana. Jyväskylässä remonttimiesten avustuksella kissamme karkaili parhaimpina päivinä viisikin kertaa eri reittejä pihalle. Eihän sitä sitten raaskinut enää sisälle teljetä, kun se niin nautti pihalla olosta. Ikävä kyllä kissamme hävisi (niin kuin kissat tapaa hävitä, jos niitä vapaana pitää) nautittuaan vuoden vapaudestaan. Kesällä 2006 sekä Risse 12 v. että Pit 6 v. kuolivat parin viikon välein ja jäin ilman harrastuskoiraa. Kun ei Suomesssa näyttänyt olevan mielenkiintoisia bordercollien pentuja vapaana, niin myöhemmin syksyllä hain ensimmäisen pidempään harkitun pentuni, Kiilan. Vuoden kissattomuustauon jälkeen otin ihastuttavan somalin, Onnin Kiilan seuraksi. Onnilla ja Kiilalla synkkasi hyvin (kuten edeltäjäkissallakin), mutta valitettavasti vain vuoden, sitten Onnista kehkeytyi mustasukkaisuudessaan sen verran ikävä pomottelija, että katsoin paremmaksi antaa Onni koirattomaan kotiin.

Kiila oli ainokaisena lemmikkinä melkein vuoden Minzin otettua viimeiset askeleensa 12-vuotiaaana vuoden 2010 alussa. Vasta saman vuoden marraskuun lopussa hankimme Kiilalle Chestershirestä ihastuttavan 20-viikkoisen seuraneidin Jingan: Aculsia Star Chaser.

Perheretki: Kahvi ja lemmikit kauniissa Suomen kesässä veden äärellä - mitäpä sitä muuta. Heinäkuussa 2008	Vanha talo ja isohko piha kaipaavat huomiota aika lailla. Talo sai uuden keltaisen maalikerroksen kesällä 2008.

Riitta-Liisa Kuittinen                      s-posti: rl.kuittinen @ elisanet.fi
 

Jyväskylä
Finland